Tekoäly ei ole hakukone. Paitsi silloin kun se on.

Tekoäly tiedonhaussa

Tekoäly tiedonhaussa? Sen sijaan, että kirjoittaisit hakukoneeseen kysymyksen ja kävisit läpi hakutuloksia, kysyt ChatGPT:ltä. Saat muutamassa sekunnissa selkeän vastauksen, eikä sinun tarvitse avata kymmentä sinistä linkkiä.

Kätevää.

Mutta mistä vastaus tuli?

Hakiko tekoäly tiedon juuri nyt verkosta? Perustuiko vastaus sen käytettävissä olevaan aiempaan tietoon? Löysikö se alkuperäisen lähteen? Vai muodostiko se vain vastauksen, joka vaikuttaa kysymyksesi perusteella todennäköiseltä?

Näillä asioilla on melkoinen ero.

Tilannetta sekoittaa entisestään se, että nykyiset tekoälypalvelut voivat myös hakea verkosta. Lisäksi on Perplexityn kaltaisia palveluita, joissa tekoäly ja verkkohaku on rakennettu alusta lähtien toimimaan yhdessä.

Siksi vanha neuvo “tekoäly ei ole hakukone” ei oikeastaan enää riitä.

Parempi olisi sanoa:

Tekoälyn käyttäminen ei automaattisesti tarkoita tiedonhakua. Sinun pitäisi tietää, milloin tekoäly hakee tietoa ja milloin se muodostaa vastauksen muulla tavoin.

Kun kirjoitat ChatGPT:lle kysymyksen, et lähtökohtaisesti tee samanlaista hakua kuin kirjoittaessasi kysymyksen perinteiseen hakukoneeseen.

ChatGPT:n taustalla oleva kielimalli on opetettu valtavalla määrällä aineistoa tunnistamaan kielen rakenteita ja yhteyksiä. Hyvin yksinkertaistettuna se muodostaa vastausta ennustamalla, millainen sisältö sopii saamaasi kysymykseen ja keskustelun kontekstiin.

Se ei siis ole tietokanta, josta oikea vastaus vain haetaan valmiina.

Eikä vakuuttava vastaus itsessään todista, että tekoäly olisi juuri tarkistanut asian verkosta.

Tämä ero on erityisen tärkeä silloin, kun kysyt esimerkiksi tämän päivän uutisia, voimassa olevaa lainsäädäntöä, hintoja, aikatauluja, yrityksen nykyisiä tietoja tai muuta nopeasti muuttuvaa asiaa.

ChatGPT:ssä on nykyisin verkkohaku, jonka avulla se voi etsiä ajantasaista tietoa internetistä ja tuoda vastaukseen lähteitä. Silloin tekoäly ei enää vain muodosta vastausta kielimallin avulla, vaan käyttää myös verkosta löytynyttä aineistoa vastauksen rakentamiseen.

Ja juuri tässä syntyy helposti väärinkäsitys:

Sama keskusteluikkuna voi antaa sekä tekoälyn muodostamia vastauksia että verkosta haettuun tietoon perustuvia vastauksia.

Käyttäjän näkökulmasta ne voivat näyttää lähes samanlaisilta.

Kun kysyt tekoälyltä jotakin ajankohtaista tai faktapohjaista, älä tyydy pelkkään kysymykseen:

Mitä tästä asiasta tiedetään?

Kokeile sen sijaan:

Hae tästä ajantasainen tieto verkosta. Käytä ensisijaisesti alkuperäisiä ja luotettavia lähteitä. Kerro, mihin lähteisiin vastauksesi perustuu ja merkitse selvästi asiat, joita et pysty varmistamaan.

Silloin et pyydä tekoälyltä vain vastausta.

Pyydät sitä tekemään tiedonhakua.

Ainakin ennen ero oli helppo ymmärtää.

Kun kirjoitit Googleen kysymyksen, sait listan verkkosivuista, joilta vastaus voisi löytyä. Hakukone auttoi sinua löytämään tiedon lähteille. Sinun tehtäväksesi jäi avata tulokset, arvioida niiden luotettavuutta ja muodostaa niiden perusteella oma käsityksesi.

Kun kysyt saman asian generatiiviselta tekoälyltä, lähtökohta on toinen. Se pyrkii antamaan sinulle vastauksen.

Ero voi kuulostaa pieneltä, mutta tiedon luotettavuuden kannalta se on merkittävä.

Hakutulos näyttää sinulle, kuka tiedon on julkaissut. Tekoälyn muodostama vastaus voi puolestaan yhdistää tietoa, päätellä asioita ja muotoilla niistä erittäin uskottavan kokonaisuuden. Jos lähteitä ei ole näkyvissä, et välttämättä tiedä, mihin yksittäinen väite perustuu – tai perustuuko se mihinkään tarkistettuun lähteeseen.

Tässä kohtaa asia muuttuu kiinnostavaksi.

Perinteiset hakukoneet eivät enää pelkästään tarjoa linkkejä. Google on tuonut hakuun tekoälyn muodostamia vastauksia ja AI Mode -toimintoja. Samalla ChatGPT:n kaltaiset tekoälyavustajat pystyvät hakemaan ajantasaista tietoa verkosta.

Ja sitten on Perplexity, joka sijoittuu tarkoituksella näiden kahden maailman väliin. Se hakee verkosta lähteitä mutta ei jätä niiden läpikäymistä kokonaan käyttäjälle. Tekoäly muodostaa löytämänsä aineiston perusteella vastauksen ja näyttää samalla lähdeviitteet.

Karkeasti ajatellen ero näyttää tältä:

Perinteinen verkkohakuChatGPTTekoälyhakukone
Mitä saat?Hakutuloksia ja lähteitäMuodostetun vastauksenMuodostetun vastauksen + lähteitä
Hakeeko verkosta?KylläVoi hakeaLähtökohtaisesti kyllä
Kuka kokoaa vastauksen?SinäTekoälyTekoäly
Näetkö lähteet?KylläKun verkkohakua/lähteitä käytetäänYleensä kyllä
Pitääkö lähteet tarkistaa?KylläKylläKyllä

Todellisuudessa jako ei enää ole aivan näin siisti. Palvelut kehittyvät nopeasti ja niiden ominaisuudet menevät jatkuvasti enemmän päällekkäin.

Siksi olennaisempaa kuin palvelun nimi on ymmärtää, mitä se tekee juuri siinä tilanteessa, jossa käytät sitä.

Tässä on vielä yksi ansa.

Tekoälyhakukoneen vastaus voi tuntua erityisen luotettavalta, koska jokaisen kappaleen perässä näkyy pieniä lähdeviitteitä.

Mutta lähdeviitteen olemassaolo ei vielä tarkoita, että lähde todella tukee kaikkia tekoälyn tekemiä johtopäätöksiä.

Tekoäly voi esimerkiksi tulkita lähdettä väärin, yhdistää kahdesta lähteestä asioita tavalla, jota kumpikaan ei varsinaisesti sano, jättää olennaisen asiayhteyden pois tai nostaa heikon lähteen luotettavamman edelle.

Siksi tekoälyhaussa lähdekritiikki ei katoa.

Se vain siirtyy hakutulosten arvioimisesta tekoälyn käyttämien lähteiden ja niistä tekemien tulkintojen arvioimiseen.

ChatGPT ei tietenkään ole ainoa palvelu, jolta ihmiset nykyään kysyvät asioita hakukoneen sijaan. Samantyyppiseen käyttöön ovat tulleet esimerkiksi Anthropicin Claude ja Googlen Gemini.

Niidenkin kohdalla kannattaa erottaa toisistaan kaksi asiaa: tekoälymallin oma vastaus ja verkosta haettuun ajantasaiseen tietoon perustuva vastaus.

Palveluiden ominaisuudet vaihtelevat ja muuttuvat nopeasti. Yhä useampi tekoälyavustaja pystyy käyttämään verkkohakua, hakutyökaluja tai muita ulkoisia tietolähteitä. Siksi pelkkä palvelun nimi ei kerro, mistä saamasi vastaus on peräisin.

Oleellisempi kysymys on:

Sitten pitäisin varsinaisen vertailun kategorioissa, esimerkiksi:

Kun tarvitset…Lähtisin tästä
tietyn verkkosivun tai yrityksenGoogle / muu hakukone
ajantasaisen faktanverkkohaku + alkuperäinen lähde
nopeasti koostetun vastauksen lähteineenPerplexity / tekoälyhaku
selityksen vaikealle asialleChatGPT, Claude tai Gemini
useiden lähteiden vertailuntekoäly + annetut lähteet
apua oman aineiston käsittelyynChatGPT, Claude tai Gemini
lain, viranomaisohjeen tai muun tärkeän faktanalkuperäinen lähde ensin, tekoäly apuna

Jos kaikki kolme voivat tavalla tai toisella auttaa tiedonhaussa, mistä pitäisi tietää, mitä käyttää?

Hyvä lähtökohta on miettiä ensin, mitä oikeastaan tarvitset: lähteen, vastauksen vai apua tiedon käsittelyyn.

Jos haluat tarkistaa yrityksen yhteystiedot, löytää viranomaisen ohjeen, etsiä tietyn tutkimuksen tai tarkistaa jonkin ajankohtaisen faktan, tavallinen verkkohaku on usein edelleen erinomainen lähtökohta.

Hakukone ei tee kaikkea tulkintaa puolestasi. Se vie sinut lähteiden äärelle, jolloin voit itse arvioida, kuka tiedon on julkaissut, milloin se on julkaistu ja mitä lähteessä oikeasti sanotaan.

Erityisen tärkeissä asioissa tämä on edelleen hyvä tapa toimia.

Jos haluat esimerkiksi tietää, mitä jokin laki Suomessa sanoo, tekoäly voi auttaa sinua ymmärtämään lakitekstiä – mutta varsinainen tieto kannattaa tarkistaa Finlexistä.

Tekoäly voi auttaa ymmärtämään lähdettä. Sen ei tarvitse korvata lähdettä.

Tässä ChatGPT:n, Clauden ja Geminin kaltaiset tekoälyavustajat ovat parhaimmillaan.

Voit pyytää niitä selittämään vaikean käsitteen yksinkertaisesti, vertaamaan kahta asiaa, antamaan esimerkin, muuttamaan selityksen omaan osaamistasoosi sopivaksi tai jatkamaan keskustelua juuri siitä kohdasta, jota et ymmärtänyt.

Hakukoneella saatat joutua avaamaan viisi sivua ennen kuin löydät selityksen, joka aukeaa sinulle.

Tekoälyltä voit sanoa:

Selitä tämä minulle niin, että ymmärrän sen ilman aiempaa tietoa aiheesta. Anna lopuksi yksi käytännön esimerkki.

Ja jos et vieläkään ymmärrä, voit jatkaa:

En ymmärtänyt tuota kohtaa. Selitä se toisella tavalla.

Tässä on yksi keskustelumuotoisen tekoälyn suurista vahvuuksista: sen kanssa voi jatkaa siitä, mihin oma ymmärrys loppui.

Tässä tekoälyhaku, kuten Perplexity, on kiinnostava välimuoto.

Sen sijaan, että saisit pitkän listan hakutuloksia, palvelu etsii verkosta tietoa, kokoaa siitä vastauksen ja näyttää käyttämänsä lähteet.

Se voi olla erittäin kätevää esimerkiksi silloin, kun haluat nopeasti hahmottaa uuden aiheen, nähdä mitä siitä on kirjoitettu tai löytää lähteitä jatkotutkimista varten.

Samaa voidaan nykyään tehdä myös esimerkiksi ChatGPT:n verkkohakua käyttämällä.

Mutta tässä on tärkeä ero:

tekoälyn tekemä yhteenveto ei ole alkuperäinen lähde.

Jos tiedolla on merkitystä, avaa myös lähde. Tarkista, että se on luotettava ja että siinä todella sanotaan se, mitä tekoäly väittää sen sanovan.

Tämä käyttötapa unohtuu helposti kokonaan.

Jos sinulla on jo käsissäsi esimerkiksi tutkimus, raportti, tarjous, ohje, tilasto, pöytäkirja tai pitkä PDF, et välttämättä tarvitse hakukonetta etkä tekoälyhakua.

Anna aineisto tekoälylle.

Voit pyytää esimerkiksi:

Tiivistä tämän raportin keskeiset havainnot. Käytä vain antamaani aineistoa. Kerro jokaisen havainnon yhteydessä, mistä kohdasta raporttia tieto löytyy. Älä lisää tietoja, joita aineistossa ei ole.

Tällöin tekoälyn tehtävä ei ole etsiä tietoa, vaan auttaa sinua käsittelemään tietoa, jonka lähteen tunnet jo valmiiksi.

Se on aivan eri asia – ja usein yksi tekoälyn hyödyllisimmistä käyttötavoista.

Silloin työkaluja ei tarvitse ajatella kilpailijoina.

Voit esimerkiksi etsiä Googlella alkuperäisen tutkimuksen, antaa sen ChatGPT:lle analysoitavaksi, pyytää tekoälyä selittämään vaikean kohdan ja tehdä lopuksi uuden verkkonhaun tarkistaaksesi, löytyykö aiheesta tuoreempaa tietoa.

Tai voit aloittaa tekoälyhausta, löytää sen avulla kiinnostavat lähteet ja siirtyä sitten lukemaan alkuperäisiä aineistoja.

Hyvä tiedonhaku ei siis välttämättä tarkoita yhden oikean työkalun valitsemista. Se voi tarkoittaa sitä, että osaat käyttää eri työkaluja eri vaiheissa.

Ja ehkä yksinkertaisin muistisääntö on tämä:

Jos tarvitset…Aloita tästä
alkuperäisen lähteenverkkohaku
ajantasaisen tiedonverkkohaku tai tekoälyhaku + lähteiden tarkistus
nopean yleiskuvan lähteineentekoälyhaku
selityksen tai keskusteluapuatekoälyavustaja
oman aineiston analyysintekoälyavustaja + oma aineisto
tärkeän faktan päätöksenteon pohjaksialkuperäinen lähde + tekoäly tarvittaessa apuna

Älä siis kysy ensimmäisenä, mikä tekoäly on paras. Kysy, mitä olet yrittämässä tehdä.

Sen jälkeen oikean työkalun valitseminen on huomattavasti helpompaa.

ChatGPT:n käyttäminen hakukoneen tapaan on petollisen helppoa.

Kirjoitat kysymyksen, painat enteriä ja saat vastauksen. Koska vastaus voi sisältää nimiä, päivämääriä, lukuja ja hyvinkin tarkkoja yksityiskohtia, tuntuu helposti siltä, että ChatGPT on juuri etsinyt nämä tiedot jostakin.

Näin ei kuitenkaan välttämättä ole.

ChatGPT voi vastata kysymykseen oman mallinsa käytettävissä olevan tiedon perusteella tai käyttää verkkohakua ajantasaisen tiedon etsimiseen. OpenAI kertoo, että ChatGPT voi myös päättää automaattisesti hakea verkosta silloin, kun kysymys hyötyy ajantasaisesta tiedosta. Verkkohakua voi lisäksi pyytää itse.

Siksi käyttäjän kannattaa opetella tunnistamaan ero.

Kun ChatGPT käyttää verkkohakua, vastauksessa näkyy lähdeviitteitä, joista pääsee tarkastelemaan käytettyjä verkkolähteitä.

Jos kysyt esimerkiksi:

Mikä on Suomen tämänhetkinen inflaatio?

ja saat vain luvun ilman lähdettä, älä oleta, että ChatGPT olisi tarkistanut sen juuri nyt.

Pyydä sen sijaan:

Hae Suomen uusin inflaatioluku verkosta. Käytä ensisijaisena lähteenä Tilastokeskusta ja kerro, miltä ajankohdalta tieto on.

Nyt tehtävä on aivan toinen. Et pyydä tekoälyä kertomaan, mitä se tietää aiheesta, vaan etsimään tietyn ajantasaisen tiedon tietystä lähteestä.

ChatGPT voi käynnistää verkkonhaun automaattisesti, joten jokaiseen kysymykseen ei tarvitse kirjoittaa erikseen hae verkosta.

Mutta jos ajantasaisuudella tai tiedon oikeellisuudella on merkitystä, siitä kannattaa tehdä osa tehtävänantoa.

Esimerkiksi:

Hae ajantasainen tieto verkosta. Käytä ensisijaisesti alkuperäisiä lähteitä. Kerro lähteet ja niiden julkaisuajankohdat. Jos lähteet ovat keskenään ristiriidassa, kerro myös siitä.

Tässä annat tekoälylle samalla ohjeen siitä, millaista tiedonhakua haluat sen tekevän.

Ja tämä on tärkeä ero. Hyvä tekoälyn käyttö ei ole vain hyvien kysymysten kirjoittamista. Se on myös sen määrittelemistä, mistä vastauksen pitäisi perustellusti tulla.

Viisi lähdeviitettä ei välttämättä tee vastauksesta luotettavampaa kuin yksi.

Jos haluat tietää Suomessa voimassa olevasta laista, Finlex voi olla olennaisempi lähde kuin viisi aihetta käsittelevää blogikirjoitusta. Yrityksen omista palveluista yrityksen omat ajantasaiset sivut voivat olla parempi lähde kuin vanha vertailuartikkeli. Tutkimuksesta puhuttaessa alkuperäinen tutkimus on usein kiinnostavampi kuin siitä tehty uutinen.

Siksi hyvä jatkokysymys tekoälylle voi olla:

Mitkä käyttämistäsi lähteistä ovat alkuperäislähteitä? Mitkä ovat toissijaisia lähteitä? Onko jokin keskeinen väite sellainen, jolle et löytänyt alkuperäistä lähdettä?

Tekoäly voi auttaa myös lähteiden arvioinnissa.

Mutta lopullista lähdekritiikkiä ei kannata ulkoistaa sille.

Ja tässä on ehkä koko jutun tärkein ero

Jos kysyt ChatGPT:ltä:

Milloin yrityksen pitää ilmoittautua työnantajarekisteriin?

saatat saada erittäin hyvän ja täysin oikean vastauksen.

Mutta jos kysyt:

Hae Verohallinnon ajantasaisista ohjeista, milloin suomalaisen osakeyhtiön pitää ilmoittautua työnantajarekisteriin. Perusta vastaus ensisijaisesti Verohallinnon omaan ohjeeseen ja anna minulle lähde.

olet muuttanut tekoälyn roolia.

Ensimmäisessä tapauksessa pyydät sitä vastaamaan kysymykseen.

Toisessa pyydät sitä etsimään tietoa, arvioimaan lähteen ja auttamaan sinua ymmärtämään löytämänsä tiedon.

Se on paljon lähempänä sitä, miten tekoälyä kannattaa käyttää hakukoneena silloin, kun vastauksen oikeellisuudella todella on merkitystä.

Älä kysy vain: “Mitä tiedät tästä?”

Kysy myös: “Mistä tiedät tämän?”

Tekoälyhaun suurin etu on helppo ymmärtää: se säästää aikaa.

Sen sijaan, että avaisit kymmenen hakutulosta, lukisit sivut ja kokoaisit niistä vastauksen itse, tekoäly voi tehdä suuren osan työstä puolestasi. Se etsii, lukee, vertailee ja tiivistää.

Mutta juuri sama ominaisuus on myös sen heikkous.

Kun käytämme tavallista hakukonetta, näemme tiedonhaun prosessin melko konkreettisesti. Hakutuloksissa on viranomaisen sivu, uutinen, yrityksen verkkosivu, keskustelupalsta ja ehkä viisi kaupallista artikkelia. Jo vilkaisemalla tuloksia ymmärrämme, että kaikki lähteet eivät ole samanarvoisia.

Tekoäly voi piilottaa suuren osan tästä prosessista yhden sujuvan vastauksen taakse.

Kuvitellaan, että etsit tietoa siitä, kuinka paljon suomalaiset yritykset käyttävät tekoälyä.

Hakukoneella näet ehkä heti useita erilaisia lukuja. Yksi tutkimus käsittelee suuryrityksiä, toinen pk-yrityksiä ja kolmas kaikkia vähintään kymmenen henkilöä työllistäviä yrityksiä. Tutkimukset on myös voitu tehdä eri vuosina.

Huomaat ristiriidan ja alat selvittää, mistä se johtuu.

Tekoälyhaku saattaa puolestaan tehdä näistä aineistoista yhden sujuvan kappaleen.

Silloin vaarana on, että epävarma ja ristiriitainen tieto alkaa näyttää yksiselitteiseltä.

Tämä ei tarkoita, että tekoälyhakua pitäisi välttää. Päinvastoin. Se voi olla erinomainen tapa kartoittaa nopeasti kokonainen aihe.

Mutta sen tuottamaa vastausta kannattaa ajatella tiedonhaun välivaiheena, ei automaattisesti sen lopputuloksena.

Jos kysyn tekoälyhaulta uudesta aiheesta, kaikkein arvokkain asia ei välttämättä ole sen kirjoittama yhteenveto.

Arvokkaampaa voi olla se, että se löytää minulle viidessä minuutissa tutkimuksen, tilaston, viranomaisohjeen ja asiantuntijaraportin, joiden etsimiseen minulta olisi muuten kulunut puoli tuntia.

Sen jälkeen voin avata alkuperäiset lähteet itse.

Tässä tekoäly toimii tavallaan tiedonhaun apurina.

Sille voi myös antaa tehtäväksi esimerkiksi:

Etsi tästä aiheesta mahdollisimman tuoretta tietoa. Etsi ensisijaisesti alkuperäisiä tutkimuksia, viranomaislähteitä ja muita ensisijaisia lähteitä. Älä tee vielä johtopäätöksiä. Listaa löytämäsi lähteet, kerro lyhyesti mitä kukin niistä käsittelee ja nosta esiin mahdolliset ristiriidat niiden välillä.

Tällainen käyttötapa on kiinnostava juuri siksi, että tekoälyä ei pyydetä tietämään vastausta.

Sitä pyydetään auttamaan sinua löytämään aineisto, jonka perusteella vastaus voidaan muodostaa.

Tässä on ehkä tekoälyhaun pidemmän aikavälin kiinnostavin kysymys.

Kun hakukone antaa meille kymmenen linkkiä, joudumme itse tekemään valintoja. Avaamme yhden, huomaamme uuden käsitteen, etsimme sitä, päädymme toiseen lähteeseen ja saatamme löytää jotakin, mitä emme alun perin edes osanneet etsiä.

Valmis tekoälyvastaus voi tehdä tiedonhausta tehokkaampaa.

Mutta tehokkuus ei aina ole sama asia kuin ymmärrys.

Jos annamme tekoälyn jatkuvasti päättää puolestamme, mitä lähteitä kannattaa lukea, mikä niissä on olennaista ja millainen johtopäätös niistä pitäisi tehdä, saatamme samalla ohittaa osan siitä ajattelusta, jota tiedonhaku meiltä ennen vaati.

Tekoäly voi nopeuttaa tiedon löytämistä. Älä anna sen samalla lopettaa omaa etsimistäsi.

Vielä muutama vuosi sitten jako oli melko selkeä.

Hakukoneella etsittiin tietoa. Tekoälyltä pyydettiin vastauksia.

Nyt tämä raja on hämärtynyt. Hakukoneet tuottavat tekoälyvastauksia, tekoälyavustajat hakevat tietoa verkosta ja tekoälyhakukoneet tekevät molempia yhtä aikaa.

Siksi neuvo “älä käytä tekoälyä hakukoneena” ei enää oikein riitä.

Tekoälyä voi käyttää tiedonhaussa – ja usein siitä on valtavasti hyötyä.

Olennaisempaa on ymmärtää, mitä tekoäly tekee tiedolle ennen kuin se näyttää sen sinulle.

Hakeeko se tietoa verkosta? Muodostaako se vastauksen kielimallin avulla? Tiivistääkö se löytämäänsä aineistoa? Yhdistääkö se useita lähteitä? Tekeekö se niiden perusteella omia päätelmiä?

Ja ennen kaikkea: pystytkö itse erottamaan nämä toisistaan?

Hyvä nyrkkisääntö voisi olla tämä:

  1. Jos tieto voi olla muuttunut, pyydän verkkohakua.
    Hinnat, lait, tilastot, uutiset, aikataulut, tuotteet, yritystiedot ja muut ajankohtaiset asiat kannattaa tarkistaa verkosta.
  2. Jos tiedolla on merkitystä, pyydän lähteet.
    En tyydy siihen, että vastaus kuulostaa vakuuttavalta.
  3. Jos lähde on tärkeä, avaan sen itse.
    Tarkistan, että lähde todella sanoo sen, mitä tekoäly väittää sen sanovan – ja että tieto on edelleen ajantasainen.
  4. Jos minulla on jo hyvä lähde, annan sen tekoälylle.
    Tekoälyn ei tarvitse etsiä tietoa, jonka olen jo löytänyt. Se voi auttaa minua ymmärtämään, tiivistämään, vertailemaan ja käsittelemään sitä.
  5. Jos asia on tärkeä, en jätä viimeistä päätelmää tekoälylle.
    Tekoäly voi auttaa tiedonhaussa ja ajattelussa. Vastuu siitä, mihin tietoon lopulta luotan, jää minulle.

Ehkä näitä työkaluja ei lopulta kannatakaan yrittää mahduttaa yhteen lokeroon.

Joskus tarvitsen hakukoneen.

Joskus haluan tekoälyn etsivän tietoa puolestani.

Joskus minulla on tieto jo valmiina ja tarvitsen apua sen ymmärtämiseen.

Ja joskus en etsi tietoa lainkaan. Haluan haastaa ajatustani, vertailla vaihtoehtoja, löytää uusia näkökulmia tai kysyä jatkokysymyksen, jota en olisi osannut kirjoittaa hakukoneeseen.

Tekoälyn vahvuus ei ehkä olekaan siinä, että siitä tulisi parempi Google.

Sen kiinnostavin mahdollisuus on siinä, että tiedon löytämisen jälkeen keskustelu voi jatkua.

Voit kysyä:

Silloin tekoäly ei enää toimi vain hakukoneena.

Se toimii ajattelun apuvälineenä.

Ja ehkä juuri siksi kaikkein tärkein kysymys ei ole:

“Voinko käyttää tekoälyä hakukoneena?”

Vaan:

Lähteet ja lisätietoa:

https://openai.com/index/introducing-chatgpt-search
https://blog.google/products/search/ai-mode-search
https://www.perplexity.ai/
https://www.finlex.fi/

Lue myös:

Tekoäly vie työpaikkasi. Vai viekö?
Valehteleeko tekoäly? Näin saat siltä luotettavampia vastauksia
Miten tekoälyä kannattaa hyödyntää yrityksen arjessa? 7 käytännön esimerkkiä